Pronssin valamisen menetelmiä

Pronssin valamisen menetelmät ovat satoja vuosia vanhaa perua. Ne ovat säilyneet hämmästyttävän samankaltaisina vuosien saatossa. Ainoa merkittävä muutos on, että mehiläisvaha on vaihtunut edullisempaan juustovahaan.

Veistos tehdään yleensä ensin saveen. Kun saviveistos on valmis, siitä otetaan muotti ja teos valetaan kipsiin. Kipsiveistoksen päältä otetaan uusi muotti ja teos valetaan vuorostaan vahaan. Vaha on samaa juustovahaa, jota edam-juustonkin pinnalla käytetään.

Kun veistos on valettu vahaan, sen ympärille tehdään jälleen uusi muotti valua varten. Tämä ns. vahamuotti valmistetaan kipsistä, mullasta ja kvartsiheikasta. Muotin on oltava kuumuutta kestävä, sillä se paistetaan tarkoitusta varten valmistetussa uunissa. Vaha sulaa 750 asteessa ja muotti jää jäljelle.

Muottien paistamiseen kuluva aika on pitkä – jopa 15 – 20 tuntia. Uuni täytyy avata kahden tunnin välein ja tarkastaa tilanne. Jos vaha sulaa liian aikaisin, muotti saattaa säröillä. Muotin on myös kuivuttava oikea-aikaisesti. Jos se jää vähänkään kosteaksi, se menee valaessa rikki.

Jotta kuumuutta sietävät mutta hauraat muotit kestäisivät sulan pronssin paineen, ne haudataan valimon hiekkalattiaan. Muottien täyttöaukot jätetään näkyviin. Sulatusuunissa juoksevaksi kuumennettu pronssi kaadetaan muotteihin.

Metalli jähmettyy nopeasti, mutta pysyy pitkään niin kuumana, että muotteja ei voi paljain käsin koskea. Höyryävät muotit kaivetaan maasta ja isketään rikki. Valkoisen murenevan kipsi-multa-hiekkamassan keskeltä löytyy pronssinen esine – raakavalu, joka muistuttaa pronssiveistosta vasta etäisesti. Ennen kuin veistos on valmis, se pitää vielä puhdistaa, hioa ja patinoida.